Amarie
torstaina, heinäkuuta 17, 2003
Ah, ne ihmiset. Lehmät kuokkalasta. Ne ovat aina vihanneet minua. Ja tulevat aina vihaamaan. En koskaan ollut niin kaunis ja täydellinen kuin ne. Minua vihataan. En koskaan tule olemaan kaunis. En koskaan tule olemaan täydellinen. Ainakaan niiden tasolla. Mutta vaikka olisin, niin mitä hyötyisin siitä? Tuskin elämäni ainakaan paljoakaan paranisi, mutta ei se tästä kamalasti voi huonontua. Paitsi jos satun suututtamaan viimeisetkin ystäväni. Tämä päivä oli mukava. Minulla oli mukavaa. Kiitos niille, ketkä olivat mukana. Haluaisin nukahtaa. 11 tuntia ja pitäisi olla seurakunta-talolla. Menee järki. Pitäisi kai nukkua, ei innostaisi. Pitäisi pakata loppuun. Pitäisi tehdä monia asioita. En halua lähteä. Haluan jäädä kotiin. En halua mitään. Haluan kaikkea. Ah, menee järki tähän päivään. Huomiseen ja koko elämään. Haluan pois. Tämä on angstia. Tuntuu tyhjältä. Tuntuu olemattomalta. Evanescene saa tämän tunteen aikaan. Ahdistavaa. Taidan mennä pois. Pois bloggerista. En saa mitään aikaan muuten.
keskiviikkona, heinäkuuta 16, 2003
Opettelen vasta bloggerin käyttöä. Loistavaa. Pitäisi kai linkittää tämä jonnekkin. Ehkä kotisivuille tai jotain.... :)
Ah, huomenna alkaa rippileiri. Mitä voin siellä menettää? Aikaa. Rahaa. Mitä voin saada? Ystäviä. Vihamiehiä. Mikä tässä niin kovasti ahdistaa? Aamut? No, ne vähän. Ihmiset? Niin, tosiaan. Ihmiset. Kuokkalasta jotain lehmiä. Mukavaa. Pääsen taas häpeämään itseäni. Vihaan tätä kaikkea. En haluaisi lähteä. Niin kauan poissa. Pystyn olemaan erossa tietokoneesta ja ystävistäni, mutta en näistä musiikeista. Toisaalta, se on vain kahdeksan päivää. Vain.. Pitäisi kai lopetella tätä.
