Rippileiri on menneisyyttä. Siellä oli ihanaa, vaikka ei siitä jäänyt kuin ristiriitaisia tunteita käteen. Ja raamattu. Kaikkea on tapahtunut sen jälkeen. Siitä ei ole kuin kuukausi, mutta silti tuntuu pidemmältä ajalta. On luonnottoman paha olo, mutta en tiedä miksi. Huomenna on psykologin aika, en haluaisi ollenkaan mennä. En halua puhua sille, en voi puhua sille. Se totesi viime kerralla, että olen masentunut. Voi vittu. Jos on menossa viimeinen vuosi peruskoulusta, niin ei saisi olla masentunut. Ja minulla on helvetin hyvä elämä. Olen elossa, asun Suomessa, en ole koskaan sortunut huumeisiin, minua ei ole raiskattu, minua ei pahoinpidellä fyysisesti ja minulla on ystäviä. Pitäisi kai oppia oikeasti selvinpäinkin purkamaan tunteita ihmisille. En saa oikein mitään aikaan nyt. Pitäisi nukkua, mutta se pelottaa. Etten pysty nukkumaan. Että pelkään.
Taidan mennä suihkuun angstaamaan.
- posted by Kea @ 9:52 ip.